”Tulin töihin Oulun lentoasemalle kunnossapitomieheksi vuonna 1973. Tämä oli silloin paljon pienempi paikka – asemaa on laajennettu monta kertaa sen jälkeen, kiitoteitä remontoitu, ja kalustokin on aivan erilaista nykyisin.
Nyt olen kunnossapidon vuoroesimies. Käyn yleensä kitka-autolla mittaamassa kiitoteiden kitkat ja kerron huollon pojille, mitä heidän pitää tehdä – miten harja-autoilla ja lumilingoilla ajetaan niin, että kiitotiet ja asemataso pysyvät käyttökunnossa.
Minulla on puolenkymmentä muutakin kelpoisuutta kentän erilaisiin tehtäviin, muun muassa pelastus- ja paloturvallisuustoimiin liittyviä lupia. Jos kentällä sattuu tulipalo, me olemme ensimmäisenä paikalla: teemme ensimmäiset sammutus- ja pelastustoimet ja tiedotamme palokuntaa, kun he saapuvat. Minulla on edelleen myös savusukeltajan lupa, jota varten pitää suorittaa rankka kuntotesti joka vuosi. Vielä kuntoa on riittänyt; aloin yli 60-vuotiaana juoksemaan vapaa-ajallani puolimaratoneja.
Ehkä hurjin muistoni kentältä on syyskuulta 1978. Olin vuorossa, kun lentokonekaappaaja Aarno Lamminpartaan haltuunsa ottama lentokone laskeutui Oulun lentoasemalle. Paikalla oli paljon poliiseja ja karhuryhmä. Istuin paloautossa valmiina sammutustoimiin, mikäli laskeutumisen yhteydessä olisi sattunut ampumavälikohtaus, ja kone olisi syttynyt tuleen. Muistan ajatelleeni, että nyt on kovat paikat. Onneksi tilanteesta selvittiin ilman vahinkoja.
Olen nyt 67. Olisin voinut jäädä eläkkeelle jo vuosia sitten, mutta kun kuntoa on vielä riittänyt ja hommat sujuvat, en ole nähnyt syytä jäädä pois. Loppulentoahan tässä tehdään, mutta en ihan tiedä, milloin on viimeisen laskeutumisen aika.”
Lue lisää lentokonesiivooja Pauliina Henrikssonin työpäivästä
