Matkustajalentokoneiden vakiovarustukseen kuuluva, edessä olevan istuimen säilytyslokerosta löytyvä oksennuspussi saattaa ihmetyttää 2010-luvun lentomatkustajaa. Pussien olemassaoloa selittää ilmailun historia: kaupallisten matkustajalentojen alkuaikoina lentäminen oli varsin erilainen kokemus kuin nykyään. Kyyti oli usein kuoppaista ja hengitysilma matkustamossa huonolaatuista, ennen kuin paineistetut matkustamot yleistyivät. Oksennuspussi saattoi tulla tarpeeseen paljon useammin kuin nykyaikana.
Vaikka oksennuspussia ei useimmiten lennolla enää tarvita, on olemassa joukko ihmisiä, jotka haluavat pussin omakseen. Oksennuspussien haaliminen on nimittäin myös keräilyharrastus.
Jotkut keräilijöistä tavoittelevat mahdollisimman montaa erilaista pussia: Guinnessin ennätysten kirjaan päässyt alankomaalainen Niek Vermeulen omistaa yli 6 200 oksennuspussia. Jotkut keräilijät taas himoitsevat harvinaisia oksennuspusseja, kuten Virgin Atlantic -yhtiön vuonna 2004 teettämään 20 erilaisen oksennuspussin rajoitettuun erikoiserään kuuluvia pusseja
Keräilijät kohtaavat toisiaan verkkofoorumeilla ja tapahtumissa. Oksennuspusseilla käydään jopa kauppaa verkossa. Nyt kaksi keräilijää kertoo harrastuksestaan.
Oksennuspussit ovat muistoja seikkailuista
Helsinkiläinen videotaiteilija ja vloggari Esin Aamutuuli on lentänyt paljon lapsesta asti ja kerännyt oksennuspusseja noin 20 vuotta.
– En aloittanut harrastusta tietoisesti. Jotenkin aina vain nappasin lennolta mukaan oksennuspussin ja niin siitä tuli tapa ja keräilyharrastus, Aamutuuli kertoo.
Hänen kokoelmassaan on 48 pussia 30 eri lentoyhtiöltä. Yhtiöitä on kertynyt paljon, sillä Aamutuuli on muun muassa matkustanut maapallon ympäri televisio-ohjelman kuvausten merkeissä.
– Keräilyssä parasta on se, kun saa uuden version pussista, joka jo löytyy kokoelmasta. Minulla on myös oksennuspusseja lentoyhtiöiltä, joita ei enää ole, kuten Germanwings, Air Berlin ja Malev, Aamutuuli sanoo. Oksennuspussit ovatkin hänelle muistoja menneestä elämästä.
– Niihin kietoutuu tiettyjä ajanjaksoja elämästäni ja tarinoita seikkailuistani. Esimerkiksi China Airin oksennuspussi muistuttaa minua kauhun hetkistä Taipeissa, kun olin myöhästyä lennolta jäätyäni väärällä pysäkillä pois bussista ja olin yhtäkkiä oudossa lähiössä. Kuin ihmeen kaupalla näin yksinäisen pakettiauton autiolla kadulla ja miehen kävelemässä autolle. Juoksin hänen luokseen ja pyysin häntä ajamaan minut pikaisesti lentokentälle. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta onneksi hän ymmärsi hätäni ja ajoi kaasu pohjassa minut kentälle. Perillä tyrkytin hänelle vielä rahaa kiitokseksi, mutta hän vain huusi minulle englanniksi: ”Juokse! Juokse!”, Aamutuuli kertoo.
– Säilytän kokoelmaani puuarkussa, jonka löysin kerran hylätystä talosta. Katsoin, että tuohan olisi sopiva oksennuspusseilleni, ja näin se on palvellut viimeiset kuusi vuotta, hän kertoo.
Virtuaalimuseon kuraattori säilöö kokoelmansa kansioihin
Bostonilaisen Steve Silberbergin keräilyharrastus alkoi vuonna 1981 United Airlinesin lennolla. Eräopas ja yrittäjä Silberberg omistaa nyt yli 3 000 erilaista oksennuspussia.
– Luulin tuolloin, että kukaan ei kerää oksennuspusseja. Olin väärässä, vaikka eihän meitä keräilijöitä kovin paljoa ole, hän toteaa. Alkuun Silberberg piti oksennuspussien keräilyä absurdina ja siksi hauskana ajatuksena, mutta nykyään hän ei pidä harrastustaan sen oudompana kuin postimerkkien keräilyä.
Silberbergin kokoelmassa on melkein kaikkien maailman lentoyhtiöiden oksennuspussi. Toisin kuin Aamutuuli, Silberberg vaihtaa pusseja muiden keräilijöiden kanssa. Hän on jopa maksanut oksennuspusseista.
– Ostin 35 dollarilla noin 180-senttisen Virgin-lentoyhtiön mainoskappaleen, jota posti ei tosin koskaan tuonut perille. Eniten minua kiinnostavat pussit, joita ei ole ollut tarkoituskaan käyttää. On olemassa esimerkiksi kauhuelokuvia varten tehtyjä pusseja ja sellaisia, joissa on poliitikon kuva. Säilytän pussejani muovitaskuissa kansioissa, Silberberg kertoo.
Silberbergin kokoelmaan voi tutustua verkossa osoitteessa Airsicknessbags.com. Silberberg perusti oksennuspusseille omistetun virtuaalisen museon jo vuonna 1997, kun internetin käyttö vasta yleistyi.
– Totesin, että kukaan tuskin näkee kokoelmaani, jos sitä varten pitäisi tulla kotiini selaamaan kansioita, hän kertoo. Silberbergin mielestä oksennuspussien keräilijät muodostavat melko tiiviin yhteisön etenkin verkossa, mutta hän on tavannut kasvotusten vain kaksi muuta keräilijää.
– Keräily on hauskaa ja rentouttavaa. Aion jatkaa sitä ja virtuaalimuseon päivittämistä. Eläköidyttyäni aion perustaa ihan oikean, fyysisen oksennuspussimuseon, Silberberg sanoo.
Kuvat: Esin Aamutuuli
